keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vahinkolomalla unkarissa

Mä oon kirjottanut tänne tosi harvoin ja yleensä se on silloin, kun mun jotenkin täytyy tallentaa itelleni kaikki hyvät muistot talteen. Musta tuntuu, että koska mä en ollut tarpeeks nopea, niin mä pilasin itseltäni yhden, mutta mä haluan silti tallentaa sen tänne, jotta mä jonain päivänä vielä voisin hymyillen miettiä näitä aikoja.

Mulla on koulu ihan loppusuoralla. Muutaman kuukautta mulla oli pelkkää stressiä: oli lopputöitä, koulujen ennakkotehtäviä ja kaikkea muutakin, joten sitten aloin miettiä pientä irtiottoa arjesta ja jotenkin vahingossa (ihan oikeasti vahingossa) lentoliput unkariin, missä oli Heikki ja Taneli ollu vaihdossa jo parin viikon verran kun sinne menin.

En oikeestaan ees muista mistä oisin koskaan ollu niin innoissani. Se sponttaanisuus tuntu kivalta ja asioiden järjestämiseen oli vaan pari päivää. En ollu aiemmin lentäny yksin tai menny edes varsinaiselle lomalle mihinkään ihan ominpäin.

Ekan päivän hengasin kahdestaan lentokentälle vastaan tulleen Heikin kanssa Budabestissa. Olin ihan kujalla koko päivän. Mulla oli täys epäusko, että olin tehnyt jotain niin "tyhmää" tai oikeesti tyhmää ja oikeesti lähin jonnekkin. Kujalla mutta maailman onnellisin. Ihan tosi. Sieltä sitten liikuttiin melkeen 3h junalla becescabaan (josta tuli ihan mieleen pori), jossa oli patterit niin kuumalla, että meinattiin kuolla. Heh.

Mitä muuta mä sanoisin. Unkari tuntu tosi samanlaiselta kun Suomi. Aikalailla Suomen ja Italian sekotukselta tai joltain vastaavalta. Ruoka vaan oli tosi halpaa.

En mä hirveesti siellä mitään erikoista tehnyt, mut lomalle mä lähdin, olemaan ja kauas stressistä.











Matkan jälkeen alkoi vähän alamäki, jota oon yrittäny olla hirveesti esittämättä maailmalle tai kellekkään. Vähän harmittaa, että en pysty nyt olemaan asioista onnellinen, joista mun pitäis.

tiistai 30. joulukuuta 2014

2014

Herran jumala mä olen kiitollinen tästä vuodesta, ihmisistä, jokaisesta hetkestä!

Tästä vuodesta on puuttunu paljon sellasta olennaista mitä mun elämään yleensä on kuulunu. Tarkotan tällä tiettyjä ihmisiä ja tapoja. Ja totta kai se välillä harmittaa, mut jotenki tänä vuonna oon oppinu sen, että asiat muuttuu, asiat liikkuu elämässä, kaikki muuttuu. Tottakai kaikki sen tietää, mut se täytyy hyväksyä, ei takertua menneeseen, vaan elää. Tajuta, että jos jollain puhaltaa uudet tuulet, niin säkin pystyt siihen ja sä ite päätät suunnan ja mitä sä haluat kokea sun elämässäs.

Ja se, että oon ollu niin paljon erossa niistä kaikista läheisistä ihmisistä, jotka ei asu Porissa... Oon vaan oppinu sen keitä oikeesti kiinnostaa, keistä kannattaa pitää kiinni ja ketkä pysyy vaikka sä et soittelis niiden perään joka päivä. Niin.

Ja mulla on ihan kamalan paljon semmosella positiivisella tavalla "aikuismaisempi" olo. Oon kyllä  ollu sen verran epäaikuismainen, että ihmiset on välillä ollu vähän huolissaankin. Mut oon vaan oppinu niin paljon ihmisistä ja elämästä. Oon jollain tavalla oppinu kuka mä oon! Mä oon riidelly tän koko vuoden aikana vaan tasan yhden kerran ja... niin en mä tiedä!

Mä oon saanu ihan hirveesti uusia kavereita, lähentyny uudelleen vanhojen kavereiden kanssa, oppinu uudestaan luottamaan... Ja ajattelen kaikesta niin paljon positiivisemmin. Jos joku mun tuttu lukee tätä, ni se varmaan miettii, että tässä kirjottaa se ihminen, joka on vuoden aikana tehny enemmän mokia kun koskaan aikasemmin... Mutta mä puolustaudun sillä, että mä oon ensimmäistä kertaa ehkä oppinu kantamaan vastuuta niistä asioista, selvittämään niitä, enkä pakenemaan ja piiloutumaan maailmalta. Ylipäätänsä olemaan rehellinen puhumalla, kun vaan olemalla hiljaa. Ja muutenkin avaamalla suuni kun on sanottavaa.

Kaikkea ei kannata ottaa aina niin vakavasti vaan olla onnellinen joskus niistä asioista mitkä on sun ympärilläs. Voi luoja. Ja näin mun lempi bändinikin tänä vuonna. Kokenu ensimmäisen eron. Itkeny ja  nauranu. Kokenu semmosta riemua ettei ookkaan ja välillä käyny pohjemmalla ku koskaan, mut hei, se on elämää ja tällä hetkellä mä oon niin onnellinen, että kaikki on menny just niin miten asiat on menny. Haluisin nyt halirutata jokaisen ihmisen joka on ollu tässä vuodessa edes jollain tavalla mukana.. hyvällä tai pahalla.

Oh god how thankfull I am about this year, people and every single moment.

In this year there have been missing so much things which used to be in my life. I mean some people, habits and events. And sometimes it's sad but at some way I have learn that things change. Of course! Everyone knows that but it is a thing that you have to accept. No hang in the past. You have to realize that new winds are blowing and it's your choise how you spend your time, what's your direction, what you want to experience. 

And that thing that I haven't saw the closest people everyday (those who doesn't live in Pori)... I've just learn that who is actually interested about me, who are the people that I should care and if I don't call everyday.. I know who will stay in my life anyway.
And I have a feeling that I've "grown up" in someway. Even I have been so child that people have been worried about me sometimes. But I've learn so much about a life and people. I've learn who I actually am! I've had only one 'fight' in this year... and... yeah. I don't know.

I've got so many new friends, I've got my old friends back, I've learn how to trust to people... And I think I am more positive than never before. If someone of my friends is reading this.. he or she is maybe thinking that here's writing the person who made more mistakes than never before... But I can say that first time ever I really really want to carry my consequenses, make things clear... Not just run and hide from the world. I want to be honest by really speaking than being just quiet.
You don't have to take everything so seriously. You should sometimes just be happy about those things that are around you. Oh god. At least I saw my favourite band! I have cried and laughed. I've been so so happy and sometimes I've been so down with my life. But it's life and at this moment I'm so happy that everything is how everything is. I just want to hug every person who have been in my life at this year... in good or bad way.



















maanantai 28. heinäkuuta 2014

If you can dream it, you can do it!

Mä oon viime päivinä ollut aika ilonen joistain asioista. Musta on hassua, että mulla oli joskus peruskoulussa monta tärkeää kaveria, mutta jotenkin ajauduttiin eri teille. Nyt mä oon pitkästä aikaa nähny niitä ja vielä aika useesti ja musta on niin hassua, että tuntuu, kun sitä monen vuoden taukoa näkemisestä ei olis koskaan ollutkaan. Ja se on ollu mulle tosi tärkeetä.

Last days I've been really happy about some things. Few years ago I had many important friends. I spend the most of my time with them but something just happened and we didn't spend time together anymore. Now I've seen those people and really often actually and it feel like that we hadn't that weird break at all. And it's so important to me.
Toinen asia mistä oon ihan ilonen on se, että mulla on enää kolme päivää töitä. On mulla ollut kivaa ja en vaihtais tätä kesää mihkään muuhun, mutta on se ihana hengähtää se pari päivää ennen paluuta kouluun, jota mä myös ymmärrän, koska mulla on ikävä sieltä joka ikistä ihmistä!

Sitten vähän tekemisistä. Viime perjantaina halusin Silent Discoon, sillä huomasin, että sellasta järjestetään nyt Suomessakin. Oon kerran ollut sellasessa (Irlannissa) ja se oli jotain huippu hauskaa. Idea on siis perus disco, mutta musiikit tulee kuulokkeista ja parhaimmassa tapauksessa siellä on useempi kanava, joista saa valita mitä DJ:tä kuuntelee. Ja se on hassua kun ottaa kuulokkeet päästä pois ja muut tanssii... "ilman musiikkia". Hehe.

Mun oli tarkotus mennä sinne Krissen kanssa, mutta sillä tuli muuta. Näin siis pitkästä aikaa Jereä, Karia, Helleä, Jasminea ja Patia. Silent Disco ja ylipäätänsä se paikka oli aika pettymys verrattuna niihin oletuksiin, mitä meillä oli. Se oli semmonen super pieni ulkoterassipaikka, joten ei jaksettu hirveästi leikkiä niiden kuulokkeiden kanssa, mutta laulettiin sitten sisällä karaokea melkeen koko ilta. Se oli kyllä kivaa, koska ei mitään paineita oikeestaan, kun ei ollut hirveesti ihmisiä. Oli oikeesti tosi mukava ja hauska ilta, vaikka olikin erilainen!


Lauantaina näin niitä mun peruskoulu -kavereita. Ja sunnuntaina lähin auttamaan Ellaa ettimään missä oli sen työhaastattelu tänään. Arttu oli lomilta intistä, joten se lähti mukaan. Hengailtiin sitten Helsingissä ja kun Arttu lähti, niin tehtiin Ellan kanssa pikku visiitti Suomenlinnaan. Jej! Ihania nää viimeset kesäpäivät! Ps. Oon kattonu ihan liikaa Master Cheffiä, koska tein jotain niin sairaan hyvää ja niin nopeesti ja niin hienon näköstäkin, vaikka ite sanonkin. NAM!





tiistai 22. heinäkuuta 2014

Tämä on tylsä otsikko

Mä ajattelin, että ehkä olisi taas aika kirjottaa jotain muutakin, kuin pelkkiä mun päässä olevia hassuja ajatuksia. 

Elämä on ollut nyt viimeaikoina enemmän tai vähemmän liian kiireistä. Mieltä painaa kesälupaukset ihmisille, joita oikeastaan ei olekkaan sitten nähnyt. Kalenterin jokainen päivä ihan täynnä ja vielä sinne olisi tungettavaa. Tämä on ehkä ainut huono puoli siinä, että olen kesätöissä. Siellä samassa paikassa, josta olen puhunut aiemmin työssäoppimisen merkeissä. Ihan kivaa on ollut. Mukavia ihmisiä ja muutenkin ihan kivaa hommaa. Ainut tuskastuttava ajatus on se, että mulla ei tosiaan ole ollut lomaa vuoteen!

Mutta tosissaan, mitä kaikkea nyt oon tehnyt töiden lisäksi? Näin muutama päivä sitten Moonaa. Se oli semmonen vähän random ja ei-suunniteltu reissu. Käytiin Linnanmäellä hienosti kahdessa ilmaisessa laitteessa ja käytiin Narinkkatorilla ostamassa "täydellinen Coca-cola elämys"...ehm?


I thought that it's finally time to write something else than some silly thoughs about my mind.

My life has been more or less busy lately. On my mind are those broken summerpromises to the people I've not seen in the whole summer. My calendar is full and there are a lot of things left I should stuff there. This is maybe the only bad thing about my summerjob. I'm in that place I've told here before: my "on the job learning" workplace. It's been really cool. Very nice people and so much tasks I really like to do. The only tiny little seamy thought is that the truth that I haven't had a real holiday in the whole year.

But yeah, what else except my work? I met my good friend Moona a couple days ago. It was a bit random day without any plans so we went to Linnanmäki (an amusement park). And we went to Narinkkatori where we bought "the perfect coca-cola experience" from little coca-cola shop.. ehm? 


Sitten jos mahdollista, oli mulla toinen vieläkin randomimpi reissu moikkaamassa mun tositositosi ihanaa kaveria, mutta sen tarinan taidan jättää täältä nyt pois. Hmm.

If it's even possible I had other maybe more random trip. I went to say hi to my veryvery lovely friend.


Mitä muuta! Nykyisestä koulusta Ella muutti Helsinkiin viikonloppuna. Nyt oon sitten viimepäivinä nähnyt sitä. Käytiin Krissen, Tiinan ja Moonan kanssa kattomassa Bar Loosessa Joosuaa (pakko sanoa, että mulla on oikeesti ikävä keikoilla käyntiä! Olin jotenkin sanoinkuvaamattoman onnellinen, koska musiikki!) Lauantaina vaivasilla kahden tunnin yöunilla lähettiin Ellan kanssa avustamaan "Vapaita" nimiseen musikaalileffaan. En tiedä saako siitä varsinaisesti puhua vielä mitään, mutta voin sanoa, että se oli aivan super mahtava kokemus. Oon aina miettinyt, että kuin siistiä olisi elää semmosessa musikaalimaailmassa, niin nyt musta tuntui, että mä olin päivän verran jossain just sellasessa paikassa, missä jokainen vetää ihan täysillä! Huomasin kanssa, että mulla on oikeesti tosi ikävä koulua, kun näin kaikki ne kuvaajat ja valomiehet siellä työskentelemässä sen kaluston kanssa ja tekemässä jotain niin hienoa!

Niin ja eilen istuskeltiin rannalla. "Otettiin aurinkoa" ja lainausmerkit, koska mä en oikeasti rusketu melkeen yhtään, mutta toisaalta en myös palakkaan. Saan vaan pisamia naamaan. Myh.

What else! Ella moved to helsinki at last weekend from Ulvila (she's in the same school than me). So now I've seen her many times in the last few fays. We went to watch a really good band Joosua to bar loose with Krisse, Tiina and Moona. (I have to say that I've missed gigs and this time I can't even describe with a words how happy I was because of the music!) On saturday with only two hours of sleep we went to extras to the finnish musical movie. I don't know am I able to tell about it yet but I can tell that it was a huge experience! I've always thought how cool would it be to live in the "musical world" so now I felt like I was in the one almost a whole day! Everyone was full of energy and we we're singing, dancing and havinh fun. And one thing I have to say that when I saw those people with cameras and reflectors doing their job and making something so cool I realized that I really miss my school.

 And yesterday we were on a beach. We "sunbathed". Quotation marks because I don't really can get any tan. I just got some freckles to my face.





tiistai 10. kesäkuuta 2014

Lost hopes, high hopes

Mä olen palannut. Tauolta. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Oon itkenyt,ollut onnellinen, itkenyt taas. Ja oppinut paljon. Paljon!

Pari viikkoa sitten palasin Irlannista (Galwaystä) vaihdosta. Se aika oli liioittelematta yksi mun elämän jännimmistä kuukausista. Mä opin niin paljon itestäni, muista, elämästä...

Joka tapauksessa! Mulla oli uskomaton matka! Mä tutustuin paremmin ihmisiin, jotka tiesin jo ennestään. Tapasin uusia mahtavia ihmisiä. Opin kuinka erilaista muualla voi olla. Oikeasti. Suomi tuntuu niin masentavalta. Galwayn värikkäät pienet suloiset rakennukset, vilkkaat kadut, pirteä musiikki, nauravat ja hymyilevät ihmiset, koko kaupungin positiivinen asenne ja tunnelma! Se kun voit mennä juttelemaan kadulla kenelle vaan, eikä sua katsota yhtään kieroon. Miksei kaikkialla voi olla sellaista?

I'm back. And it has happened one thing and another. I've cried, I've been happy. And I've learned much. Very much!

Couple of weeks ago I came back from Ireland (Galway). I was an exchange student and it was the say the least one of the best months of my whole life. I learned a lot about myself, others and life.

I have a weird feeling that I don't want to tell everything in detail because I want that everything stay in my head. That's right, sounds stupid! But if I write it all those memories wouldn't be the same anymore. Like... I wouldn't have to think those memories anymore because I can read it somewhere.

Anyway! I had amazing trip! I got to know the people better. I met new awesome people. I learn how different other places can be. Really. Finland is so depressing. Galway's colorful and cute houses, the lively streets, cheerful music, laughing and happy people, attitude and athmosphere of the whole city! And that feeling when you just can go walk on the street and talk with anyone without that someone is thinking that you're extreme weird. Why it can't be the same everywhere?


Mitä kaikkea tuli tehtyä? Kyseessä oli kuitenkin vaihto, joten kaupunkiin mentiin oppimaan asioita. Vastaanottava koulu tosin oli menossa kesälomalle, joten mitään varsinaisia tunteja ei ollut. Mentiin siis pitämään omaa "videoblogia", jota pidin siis samasta koulusta tulleen Annan kanssa.

Vapaa aika muuten meni pääasiassa uusissa paikoissa seikkailemiseen ja ihmisten kanssa hengailuun. Oon yksinkertasesti sanoinkuvaamattoman kiitollinen kaikille, jotka oli osa tuota kuukautta.

What I did there? It was an exchange-student-thing so we went there to learn things. When we went there it was summer holiday there almost all the time so we havent had real lessons. We made our own video blog with Anna who is in the same school than me.





















Me muut